"Loading..."

Kapteenin lokikirja

vanhus_kansikuva

Vanhoista oppia

6.10.2017 klo 06.59

Istun tällä hetkellä intialaisen täyteen ahdetun iloisesti kuopissa pomppivan pikkubussin takarivissä polvet suussa vanha nainen vieressäni. Olemme matkalla pienen lapsen nimiäisiin jonnekin, en tiedä minne. Mutta maaseudulle anyway, kovaa vauhtia, kelaillen mitä ihmettä on vanhuus.

1970-luvulla valmistuneista kaiuttimista raikaa Bollywood niin kovaa, että pidän jälleen korvatulppia niin kuin niin useasti muutenkin tässä ihanan kauniissa ikuisen älämölön maassa minulla on tapana. En näe kellään muulla ikäiselläni korvatulppia, joten tunnen itseni jotenkin ikälopuksi ja tylsäksi, koska korvani eivät tahdo aina jaksaa joka suunnasta tulevaa sekamelskan saattelemaa meteliä; Olenhan asunut viimeiset kolme vuotta metsän siimeksessä kaikessa rauhassa, suurimman osan ajasta vielä ilman muiden ihmisten läsnäoloa. Olen vielä kaiken lisäksi pitänyt siitä…Onko minusta tullut hullu vanhus?

Vastaukseni: ON!

Mutta jos minä karvan verran päälle kolmekymppinen, elämänsä kunnossa oleva ihminen tuntee olevansa mieltymystensä ja tapojensa kanssa ikäloppu, niin miltä vanhuus mahtaa tuntua ihmisestä, joka ihan vanhusten oikeasti on vanha?

Tätä pohdimme yhdessä rakkaan ystäväni Leevin kanssa laulussa ”Vanhus”.
Tämä laulu syntyi erikoisella tavalla verraten muihin lajitovereihin, joita olen lähinnä kirjoitellut yksin. ”Vanhus” ilmaantui kitaraani ensin instrumentaaliteoksen muodossa vuonna 2014, jonka jälkeen tein säveliin ja sointuihin englannin kieliset sanat.

Olin samaan aikaan aloittanut kirjoittaa ensimmäisiä värssyjä myös suomen kielellä, mutta epäröin kovin tekstieni sisältöä ja häpesin niitä vielä tuona aikana. Päätin lähettää sävelen upealle oululaiselle tarinankertojaystävälleni Leeville, ja ei aikaakaan kun sähköpostiini ilmaantui aivan järjettömän kauniita säkeitä. Vanhuksesta.

Alkuperäinen idea vanhuksesta kertovasta laulusta tuli siis Leeviltä, jonka jälkeen kirjoitin muutamia omia värssyjäni, viimeistelin sanat lopulliseen muotoonsa ja etsin säkeille niiden oikeat paikat. Lähetin tämän takaisin Leeville, hän piti siitä ja näin laulu oli valmis.

Nauhotin laulusta ensin kokonaan itsetekemäni demon, mutta versio lähti mielestäni hiukka liikaa lapasesta, niin kuin niin moni muukin asia elämässäni. Kun aloin tosissaan miettimään suomenkielisten laulujeni julkaisua, niin sain idean tehdä levylle yhden live-nauhoitteen, joka olisi mieluiten tehty kotona metsän keskellä. Halusin myös ”Vanhus”-laulun pysyvän simppelinä verrattuna ensimmäiseen demoon jonka tein. Kuulin kappaleessa pienen jousiorkesterin jonka kanssa soisi ainostaan kitara ja laulu.

Otin yhteyttä ihanaan Camillaan, jonka kautta Caje -kvartetti tuli mukaan kuvioihin. Caje-kvartetti osoittautui superihanaksi nelihenkiseksi kaveriporukaksi, jonka kanssa vietimme yhden todella mukavan päivän mökillä keskellä metsää, harjoittelimme, söimme hyvin, ihailimme Juulin viimeisiä raskausmiinutteja ja nauhoitimme ”Vanhuksen”. Kuvasin oton laitteilla mitä minulla kesällä 2016 oli käytössä, ja minulle jäi vahva tunne videosta että jotain tärkeää tästä vielä puuttuu.

Matkustin 2017 keväällä Sri Lankaan kuvaamaan ”Kun Aika Parantaa Haavat”-videota ja asuin siellä ihanan 90-vuotiaan pariskunnan luona. Siellä pienellä terassilla katsellessani merta, joka oli kerran muuttanut muotonsa jättimäiseksi tuhon aalloksi, tuli ajatus ”Vanhus”-kappaleen kuvista kristallin kirkkaana mieleeni:

Halusin videoon tottakai vanhuksia.

Eihän tämä mikään vuosituhannen innovaatio ollut jos nyt miettii mistä laulun sanat kertovat, mutta itselle se oli iso oivallus nähdä mielessäni elämää nähnneitä vanhusten katseita nivoutuen kappaleen tarinaan sointiin.

Kipitin tuolta istumalta alakertaan kysymään vanhalta pariskunnalta, että haluaisivatko he auttaa minua teokseni kanssa. He pyysivät varmuudeksi poikansa kylään, jotta ymmärsivät varmasti mitä tarkoitin. Poika tulkkasi vielä kerran kaikki mitä olimme jo moneen kertaan läpikäyneet, lauloin heille kappaleen heidän olohuoneessaan pikkukitaralla säestäen, jonka jälkeen aloimme kuvata materiaalia. Koko perhe oli todella innoissaan, ja minä tärisin onnesta!

Matkustaessani kotiin ja katsellessani kuvaamaani materiaalia sain vielä idean, että videossa tulisi ehdottomasti olla monikansallisuutta ja erilaisuutta; Sitähän elämä, maailma ja vanhuuskin on.
Toiveeni oli siis saada videolle myös muitakin vanhuksia kuin Sri Lankan ystäväni.

Otin yhteyttä eri vanhainkoteihin Suomessa ja olin jo heittää pyyhkeen kehään koko videon tekemisen osalta. Suomen byrokratia yritti potkia jälleen kerran vastaan kaikin mahdollisin keinoin kun jotain yrittää, mutta juuri silloin tyttöystäväni muistutti minua eräästä ihanasta ihmisestä, joka toimi talonmiehenä eräässä stadilaisessa vanhainkodissa. Hän esitteli lauluni vanhainkodin bossille Sointulle, ja tämä säteilevä paikan johtaja toivotti minut avosylin tervetulleeksi.

Menin paikalle sovittuun aikaan ja vanhukset tiesivät minun olevan tulossa kuvaamaan jotain musiikkivideota. Kun saavuin ovesta sisään, moni vanhainkodin asukeista katsoi minua kulmien alta ja keksi kaikenlaista kauppareissua, jotta ei tarvitsisi osallistua jännittävään kuvausprojektiin. Ymmärsin tämän täysin, sillä itse en olisi samassa tilanteessa edes kehdannut ilmaantua paikalle.

Isossa ruokailuhuoneessa, jossa kuvaukset oli tarkoitus tehdä, tönötti nurkassa piano ja sen takana ihastuttava vanha leidi, joka heti saavuttuani pyysi minua säestämään häntä. Soittelimme aikamme, minä kitaraa hän pianoa, jengi alkoi selkeästi lämmetä. Katseet nousivat sentti sentiltä kulmien takaa ylemmäs ja ylemmäs.

Päätin aloittaa tilaisuuden soittamalla, sillä eräs rakas ystäväni on aikanaan neuvonut minua: ”Soittaminen kannattaa aina”. Niin tässäkin tilanteessa. Taas kerran!

Esitin vanhuksille ja henkilökunnalle ”Vanhus”-laulun ja painotin, että kenenkään ei missään nimessä tarvitse osallistua kuvaukseen, mutta jos haluaa auttaa, olen syvästi kiitollinen. Lauloimme yhdessä muutamia klassikoita, vanhusten nuoruusaikojen hittejä ja kappas kappas, kun sanoin että: ”Nyt voitais sitte kuvata, jos joku haluaa osallistua”, kaikki paikalla olijat menivät jonoon ja halusivat auttaa.

Soittaminen kannattaa aina!

Sain vapaasti kuvata vanhuutta heissä, heidän uurteitaan, elämän kaiverruksia iholla ja paljon kokeneita ja nähneitä silmiä, heidän hymyään ja kyyneliään.

He olivat aitoja. Aitoja ihmisiä, joita tuntuu päivä päivältä harvemmin olevan enää liikkeellä. Ehkä vika on katsojassa, minussa, mutta vietettyäni enemmän aikaa vanhusten kanssa, tältä minusta tuntui.

Kameran edessä he näyttivät miltä näyttää ihminen ilman roolia. Kiitin heitä sydämestäni, sovimme leffaillan tulevaisuuteen kun video on valmis ja lähdin.

Päivä oli kaunis ja jätti minulle ikuisen jäljen ihmisten pyyteettömyydestä, rehellisyydestä, avoimuudesta ja kauniista kasvoista ja silmistä!
Kiitos Heille kaikille jotka silloin olivat, ja joiden kanssa sain olla!

Mitä muuta vanhuus on kuin pelkkiä uurteita iholla ja kaiken kokeneita silmiä?

Käytyäni keskusteluja vanhainkodissa eri vanhusten kanssa, muuttui ajatukseni vanhuudesta. Olen usein ajatellut vanhuuden ja vanhenemisen olevan täynnä viisautta, käsiteltyjä asioita, rauhaa ja tulevan poismenon odottelua. Varmasti nämäkin ovat osa vanhuutta, mutta keskustelujen kautta minulle nousi esiin aivan uusi näkökulma vanhuuteen: Vanheneminen on useille vanhuutta läpikäyville ihmisille lapsuuden traumojen kertaamista ja niiden läpikäymistä.

 

Edelleen.

Vanhana.

Kaikessa hiljaisuudessa.

 

Mutta vanhana siihen on vihdoin aikaa.
Kelatkaa, että se mitä isämme tai äitimme ovat meille lapsena sanoneet, kaikuvat mahdollisesti edelleen 75 vuotiaana päidemme sisällä ja vaikuttavat kaikkeen siihen mitä sillä hetkellä olemme. Vanhana.

Vanhuuteen valmistautuminen alkaa siis jo lapsuudesta, jolloin vanhempien rooli omaan vanhenemiseemme ja vahnuuteemme on suunnattoman iso. Sain kuulla kuvaussessioiden aikana karuja kommentteja sivulauseissa, joita oma isä oli sanonut pikkutytölleen hänen ulkomuodostaan. Nyt tämä tyttö oli kaunis aikuinen, kaunis vanha ihminen, joka edelleen toisti isänsä rumia sanoja, joita oli saanut kuulla lapsena.

Tämä ei varmasti ole ainut eikä viimeinen tapaus, mutta itselleni tämä kokemus ainakin opetti sen, että jokaisella sanalla ja teolla on merkitys joko itseemme tai muihin ihmisiin.

Elämän aikana tulisi siis oikeasti olla todella tarkkana mitä kylillä ja kotona puhelee tai tekee, jos haluaa elää vanhuutensa rauhassa ja kissanpäivistä nauttien.

Vanhuuden onni on varmasti monen asian summa, mutta onnellisuuteen edesauttaa takuulla se, että miettii miten toista ja itseään kohtelee. Vanhaa viisautta.

Hyviä vanhuuden makoisia kissanpäiviä kaikille, kun aika on.

 

Raukkaudella,

Kapteeni Puttonen

Säähavainnot: leutoa

YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ 14.2.2018 klo 12.11

Nyt on enskaribileet vanhusten kanssa pidetty, lauloimme, nauroimme, fiilistelimme, tsiigailimme videon ja sovimme että näemme vielä uudelleen musiikin merkeissä!

En tiedä kuinka voisin kyllin kiittää kaikkia TEITÄ, jotka tämän kokonaisuuden kanssa minua autoitte! Kiitos!❤️

Tämän laulun/videon tekeminen on ollut jälleen yksi elämäni rikkaimpia kokemuksia. Suureksi onnekseni olen päätynyt tekemään levyni juuri näin, askel kerrallaan ystävien kanssa.

”Vanhuksen” tekemisen symboliikasta kertoo esimerkiksi se, että aivan alkumetreillä nauhoitusvaiheessa uusi elämä oli koko ajan läsnä Juulin ollessa viimeisillä minuuteillaan raskaana, ja nyt kun julkaisen videon sain tietää, että videolla esiintynyt Sri Lankalainen vanhus W.T. Wijesiri on jatkanut matkaansa jonnekin muualle tästä todellisuudesta. Hän ehti nähdä videon ennen viimeistä henkäystään, joka oli minulle sanoinkuvaamattoman iso asia. Hän ilmoitti minulle kaiken lisäksi olevansa hyvin onnellinen! Hän sai lähteä onnellisena, ja olen ikionnellinen että sain kunnian olla osa hänen, kaukaisen ystäväni loppumatkaa.

Välillä mietin, että mitä järkeä on laittaa tuhansia tunteja aikaa ja energiaa näiden omakustanteideni tekemiseen, olla aika ajoin aivan lopussa ja henkisesti riekaleina oman musiikin tekemiseni kanssa, niin totean: Juuri näiden tunteiden, kokemusten ja tarinoiden takia, joita en olisi saanut mitenkään muuten kuin tekemällä asiat juuri niin kuin tuntuu oikealta! Itseä ja ystäviä kuunnellen, ei ketään muita!

Kiitos ja hyvää ystävänpäivää sinulle Ystäväni!

 

Rakkaudella ja Wijesirin muistoa kunnioittaen,

Kapteeni Puttonen

Säähavainnot: ystävällistä