"Loading..."

Kapteenin lokikirja

image

Valinnanvapaudesta

Eräänä päivänä noin puolitoista vuotta sitten mietin valintoja ja niiden seurauksia elämässäni. Yksi hyvistä valinnoistani on ollut pyrkiä olemaan mahdollisimman paljon luonnossa. Tämän johdosta kappale ”Mitäs Se On” syntyi. Metsässä.

Vapaus valita. Monesti olen viimeaikoina päätynyt miettimään tätä valinnan vaikeuden tuottamaa pattitilannetta joka syntyy usein. Minulla on aivan liikaa aikaa miettiä, pohtia, sanailla ja vertailla asioita, jotka ovat vielä kaiken lisäksi lisävarusteltu valinnanvapaudella.

Matkoillani olen pysähtynyt monesti ihmettelemään, minkä takia monet ihmiset joilla ei ole paljoakaan mistä valita, vaikuttavat kuitenkin olevan suu messingillä ja nauttivan elämästä kirkkain silmin. Tutkimusteni lomassa olen tullut siihen lopputulokseen, että valinnanvapaudella on oltava tähän näppinsä pelissä.

Kun toinen ihminen toisella puolella maapalloa herää, nousee ylös ja lähtee suorittamaan hänelle ennalta määrättyä tehtävää päivä toisensa jälkeen onnellisena siitä, että kaikki vaan on, taistelee toinen lajitoveri toisella puolella maapalloa siitä minkä väriset kuoret hän laittaa puhelimeensa, jotta ne sointuisivat edellispäivänä heräteostoksena tehtyihin tekonahkahousuihin. Tämän kärjistetyn esimerkin takana on tietenkin se, että yksinkertaista rutinoitunutta tehtävää suorittava ihminen on onnellisempi kuin monimutkaisia mielen kiemuroita orjallisesti seuraava lajitoverinsa.

Olen sattunut syntymään paikkaan ja aikaan jossa minulla on ollut ajoittain mahdollisuus valita mitä teen milloinkin ja mihin työllä ansaitut rahani kulutan. Tämä tekee monesti elämästä vaikeaa, koska joudun arvottamaan asioita…ja usein se tapahtuu vielä rahan sanelemin ehdoin; Mikä on järkevää ja halvinta. Pelkästään nämä päätökset ovat vieneet jo hyvin alkaneesta päivästäni useita minuutteja ellei tunteja, jotka toinen lajitoverini olisi sivuuttanut tyystin olemalla täysin tyytyväinen siihen mitä on.

Vapaus valita vie minut usein pois siitä hetkestä missä kulloinkin olen koska valinnan vaikeus on aina läsnä ja olen jo toisaalla ajatusteni kanssa…parhaimmassa tapauksessa jopa eri ajassa, joko tulevassa tai menneessä peilaten vanhoja valintojani tuleviini.

Mietin eräs päivä miksi olen aikoinani opiskellessani musiikkia ollut niin onnellinen? Yksi selitys tähän on varmasti myös se, että tuona aikana tuli minun tehdä päätöksiä vähemmän ja harjoiteltua enemmän. Joka päivä harjoittelua. Se oli yksinkertaista rutiinia parhaimmillaan, joka päivä tiettyjen asioiden toistoa, jotta soittokunto pysyisi yllä ja paranisi.

Olin miltei koko ajan iloinen.

Tottakai tähän vaikutti myös se, että toistin asiaa jota musiikiksi kutsutaan, ja joka virtaa kaunista parantavaa energiaansa pelkästään kuuntelemalla. Mutta nyt muita rutiineja ja harjoitteita suorittaneena voin todeta, että sillä ei ainakaan minulle ole mitään väliä mikä toistettava asia on, kunhan sen tarkoitusperä on hyvä ja sen tekee toistuvasti. Ei ajattele, vaan tekee vaan! Välillä tuntien hyvänolon tunteita, välillä äärimmäistä vitutusta.

Myös kehon käyttäminen rutiineissa tuntuu tuovan keholle ja mielelle paljon sanoin kuvaamatonta balanssia.

Mutta tämä kaikki musertuu, hajoaa ja katoaa aina kun annan itselleni varaa valita. Joka ikinen kerta olen tippunut pilven reunalta rymisten katukivetykseen ihan vaan sen takia, että olen kulloisenakin kertana kokenut itseni vapaaksi valita.

Olen lopettanut tupakoinnin yhteensä 23 kertaa, ja kerta toisensa jälkeen päätynyt takaisin polttamaan koska olen ollut vapaa valitsemaan tupakoinnin ja tupakoimattomuuden välillä. Minulla on ollut aikaa ja mahdollisuus siihen. Aikoina kun tätä mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole ollut, tupakoimattomuus ei ollut mikään ongelma, vaan tuntunut oikealta.
Mutta heti kun valinnan vapaus on astunut kuvioihin, on selityksiä tupakoinnin puolesta alkanut tipahdella aivojeni syövereistä kuin ruskeita hampaita röökikopissa konsanaan.

Valinnan vapaus ajaa jotkut meistä ihmeisistä valitsemaan työn perheen edelle, huumeet ihmisten korvikkeeksi, vihan rakkauden sijaan, karkin kaurapuuron tilalle, röökin aamulenkin paikalle tai vaikka Trumpin presidentiksi.

Näitä valintoja tulee ja menee, emmekä edes rekisteröi suurinta osaa, mutta ainakin itselleni on ollut kirjaimellisesti elintärkeää, että olen alkanut kyseenalaistaa valinnan vapauttani. Loppujen lopuksi kun en anna enää itseni valita kaikista asioista, vaan yksinkertaisesti teen ne tai jätän tekemättä riippumatta fiiliksestä…satoi tai paistoi, olen huomannut muuttuvani onnellisemmaksi, ja itseasiassa päätöksenteko kiperissäkin tilanteissa on helpottunut huomattavasti.

Yksi valinnanvapautta ja sen tuottamaa päänvaivaa rikkova tekijä on myös, ettei luo pohjaa valinnoille ensinnäkään. Jos haluaa laittaa housut jalkaan kun lähtee ihmisten ilmoille, omistaa vaan ne parit housut joidenka valitseminen menee useimmiten sen mukaan mitkä ovat puhtaat. Ettei haali turhaa paskaa ympärilleen, sitä kaappeihin kertyvää roinaa joka lopulta dumpataan maaperään niin tiukkaan, että maaperässä ei toviin kasva mikään syömäkelpoinen.

Mutta on valintojen tekemisessä oma jännityksensäkin. Onnistuneista valinnoista saa myös parhaimmillaan äärimmäistä mielihyvää. Ainut tässä mielihyvässä on, että se menee useimmiten hyvin nopeasti ohi, varsinkin verraten huonon päätöksen tuottamaan infernaaliseen vitutukseen ja viikkoja kestävään uupumukseen.

Kun onnistuu tekemään hyvän päätöksen, mieli alkaa pitämään sitä helposti itsestäänselvyytenä, jolloin seuraavankin valinnan tulisi olla vähintään yhtä hyvä. Ja aina kun on odotus, on myös olemassa pettymys joka tulee väistämättä vastaan kuitenkin jonkun valinnan kohdalla, aivan kuin kolikon kylki kun tarpeeksi kauan heittää.

Elämä on valintoja, mutta annanko valintojen ohjata arkeani miettien niitä päivin öin, vai annanko valintojen tulla ja mennä aina siinä hetkessä mikä milloinkin on meneillään jättäen ne siihen hetkeen? Uskon, että valinnan aitous ja kauneus kohtaa paremmin kun sitä ei ole liikaa mietitty. Ja tämä vapauttaa myös aikaa jollekin paljon rikkaammalle elämänmuodolle, kuten esimerkiksi ystävien kanssa läsnäolemiseen ja asioiden helpommin oppimiseen kun aivot ei ole koko ajan täynnä eipäs-juupas-dialogeja.

 

Näitä dialogeja piisaa tässä maailmassa hamaan loppuun asti. Kysymys kuuluukin: Kuinka paljon kulutan niissä itseäni?

 

Rakkaudella,

Kapteeni Puttonen

 

Säähavainnot:

Vaihtelee niin tiuhaan, ettei osaa valita.