"Loading..."

Kapteenin lokikirja

putto_nettiin-1

Rauhaa mä luon, mutta mitä se on?

Rauhan nimissä on tehty paljon asioita kautta aikojen. On sodittu, tapettu, narkattu, joogattu, haluttu, valehdeltu, tehty kansanmurhia, toteutettu vainoja, rukoiltu, palvottu, silvottu ja poltettu. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, ja suosittelenkin jokaisen tekemään niin, koska listaamalla mielessään esimerkiksi mitä itse on tehnyt ”rauhan” vuoksi, päätyy usein kysymykseen: Mitä itseasiassa on rauha?

Ainakin itse olen itselleni selitellyt tekosiani elämäni aikana hyvinkin onnistuneesti rauhan kautta.
Rauhaan jää helposti koukkuun, koska se on ihana olotila, ja monet tekevät miltei mitä tahansa saadakseen maistaa edes sekunnin rauhaa, oman mielensä rauhaa, sitä kun mieli on hiljaa eikä tarvitse koko ajan murehtia ja ajatella huomista tai mennyttä, murheita tai velvollisuuksia.

Koska monet meistä elävistä ihmeistä pyrkivät luonnolliseen olotilaan, eli rauhaan, sen nimissä on helppo myydä asioita. Esimerkkinä vaikkapa ”tyyny” johon tällä hetkellä nojaan. Tämä on vielä erityinen, sillä tämä on matkatyyny ja tuplasti kalliimpi kuin tavallinen kodissa viihtyvä lajitoverinsa. ”Tämän kanssa nukut paremmin ja syvemmin, heräät pirteämmin rauhallisien yöunien jälkeen.” Kuulostaa täydelliseltä.
Tai vaikkapa vanhimpia esimerkkejä, sodat: ”Tämä sota on käytävä, jotta saavutamme maahamme rauhan”. ”Nuo ihmiset tulevat ja vievät meiltä sen mitä olemme kovalla työllä hankkineet, joten meidän pitää toimia. Hyökkäys on paras puolustus, joten tehkäämme se nyt, rauhallisemman huomisen puolesta”.

Ihmiset ovat sotineet asioiden puolesta, mitä ei ole edes tapahtunut. Ei ennen sotaa, ei sodan aikana eikä sodan jälkeen. Ihmiset tappavat tälläkin hetkellä toisiaan asioiden puolesta mitä ei ole edes olemassa. Vain mielikuvissa, joita niin monet kanssaeläjämme ovat jopa mestareita kehittelemään ja markkinoimaan.

Luodaan pelko siitä, että rauhaa ei tule ellemme tee jotain. Tässä on mielestäni se ikuinen ongelma ihmismielessä. Pitää aina saavuttaa jotain, ennen kuin rauha on mahdollista (Osaksi tämä pitää myös paikkaansa, mutta palaan tähän myöhemmin). Jos katson ulos ikkunasta ja näen puun, niin se on täydellisessä sopusoinnussa kaiken ympärillä olevan kanssa, rauhassa.

Rauhaa on kahdenlaista. On rauhaa, jonka kuvittelemme tapahtuvan kun teemme tai saavutamme jotain jonain päivänä, sitten joskus, tulevaisuudessa mitä ei ole edes olemassa.

Ja sitten on rauha, mikä on kaiken aikaa läsnä kaikessa elävässä ympärillämme. Tämä rauha on täydellisen kaaoksen keskellä tapahtuvaa kaiken yhteen liimaavaa rauhaa. Jos herää kerrankin aikaisin aamulla kuuntelemaan luontoa joka heräilee, voi rauhan aistia kaikilla asteilla. Jopa sillä kuudenella kummallisella selittämättömällä erikoisaistilla. Sen vain tuntee jos antaa itsensä tuntea.

Rauha on täydellisen läsnä, vaikka luonnollinen kaaos on käynnissä aamuisinkin solutasolla ja elämän kaikilla tasoilla, aamulla, päivällä, illalla ja jopa yöllä. Galaktinen täydellinen sekamelska tapahtuu koko ajan, silloinkin kun me ihmiset tunnemme sisällämme silloin tällöin harvoin sen pienen pysähtyneen hetken, jolloin mieltämme ei täytä yksikään ajatus vaan ainoastaan rauha.

Kun katsoo sitä ulkona olevaa puuta, niin se ei todennäköisesti kelaa että: ”Mitä huomenna?” ja ”Pakkohan tässä nyt on tehdä jotain, vaikka ei välttämättä tarvitsisi”. Puu keskittyy kaikilla sen soluilla olemaan hetkessä, keräämään auringosta energiaa, silloin kun se valoaan suo, ja kasvamaan sitä kohti. Siinä se. Ja kuinka rauhallinen puu onkaan.

Tähän väliin tulee tietenkin mieleen, että ”kyllä se arki tulee hoitaa ja töissä käydä! Ei tästä muuten mitään tuu”. Tottakai pitää, eikä tulekaan! Mutta kysymys onkin siitä, mistä lähtökohdista työmatkan aloittaa ja arkensa elää. Sen voi elää kuunnellen ja ihmetellen, uutta päivää fiilistellen, olemalla aika ajoin hiljaa itsensä kanssa ja rehellisesti kiinnostuen kaikesta ympärillä olevasta. Rauhassa.

TAI sen voi elää koko ajan peläten menettävänsä sen mitä kyseisellä hetkellä omistaa, ja haalivansa lisää asioita ja ajatuksia mielensä ärsykkeeksi. Tämä stressaavampi tie ei kuitenkaan johda varsinaisesti mihinkään mukavaan lopputulemaan, koska kaikki oleva materia, ja se mitä ”omistamme”, tulee häviämään. Se on osa luontoa, kaaosta ja rauhaa.

Sisäistä rauhaa, suhtautumista elämään ja eläviin asioihin ei voi kukaan viedä keltään pois jos sen kerran löytää. Kamat ja massit voi, ja viedäänkin! Viimeistään viimeisenä päivänä.

Me ihmiset monesti rinnastamme rauhan aikaan: ”Sitten kun mä saan tän tästä valmiiks, niin sitten mä rauhotun oikeen kunnolla” tai ”Ennen oli kyllä kaikki rauhallisempaa ja paremmin, ei tarvinnu ressaa niin paljoo kaikesta”. Eihän ole ollut mitään muuta kuin minä itse suhteessa ympärillä olevaan kaikkeuteen sillä kyseisellä hetkellä kun tämä ”ennen” tai ”sitten kun” on tapahtunut, tai mukamas tapahtuu.

Miksei rauhaa voisi olla jokaisessa hetkessä juuri silloin kun hetki itseasiassa on?

Juuri nyt kun kirjoitan, tai sinä luet siellä tätä loputtomalta tuntuvaa vuodatusta, lokikirjani ensimmäistä pohdintaa omalta elämääsi rauhattomuutta luovalta laitteeltasi, olemmeko kumpikaan rauhassa? Sisällä siinä
Itsessään? Sen voi havaita vain kuuntelemalla, poistamalla ajatukset kuuntelukokemuksen tieltä.

Itseasiassa sydämeni hakkaa yllättävän kovaa juuri nyt. Olen jopa kiihtynyt kun kirjoitan tästä itselleni rakkaasta aiheesta. En ole rauhallinen, mutta sisälläni on rauha kun ajattelen aihetta. Rauha on kauneutta, ykseyttä, kaiken kasassa pitävää voimaa, nolla energiaa, mustaa ainetta, tarkoitusta, menneisyyttä, tulevaa, tätä hetkeä, kaikkea. Rauha on kaikkea, niin kuin on kaaoskin, mutta miksi sitä on niin vaikea ylläpitää tavalla, joka tekisi elämästämme rikkaampaa ja rakkauden täyteisempää? Vastaus on: SE VAATII DUUNIA!!!! Eli pitää rauhan eteen sittenkin jotain tehdä, mutta tekeminen tapahtuu sisällä jokaisessa itsessään. Tätä energiaa ei kuluteta ulos, vaan suodaan se kaikki kerrankin vain ja ainoastaan itselle!

Siihen pitää keskittyä. Pitää pysähtyä katsomaan sitä puuta ja nähdä se. Pitää löytää yhteys kaiken elämän ja elävien yksiköiden välillä, ja vielä yrittää käsittää oma paikka kaiken tämän universaalin farssin, täydellisen näytelmän keskellä. Tätä kaikkea ei voi hallita. Vaikka kaataisimme kaikki metsät ja kaivaisimme viimeisetkin öljyt maaperästä, emme pysty tekemään itsellemme rauhaa tuotteista tai patrioottisista utopioista, jota esimerkiksi erilaisten ihmetyynyjen ja sotien muodossa meille kaupataan.

Rauha on kuin onkin kaikkialla niin kuin kaaoskin, ja olemme osa kaikkea, joten rauha on myös meissä koko ajan, myös tällä kyseisellä hetkellä vaikka olisimme slaagin partaalla. Se pitää vain valjastaa. Jos istuu alas ja koittaa keskittyä vain yhteen kuvaan, tai olla jopa keskittymättä mihinkään, ja pystyy olemaan ajattelematta mitään edes pari sekuntia, on koskettanut rauhaa; Sitä todellista rauhaa joka kumpuaa jokaisen meidän syvältä sisältä, kaikkien kerroksiemme alimmalta leveliltä.

Ajattelematta oleminen on erittäin vaikeaa ja haastavaa, mutta palkitsevaa. Kirjoitan tätä ehkä juuri siksi, että yritän muistuttaa itselleni pyrkimään rauhaan enemmän ja enemmän. Kehittymääm rauhassa. Keskittymään jokaiseen pienimpäänkin hetkeen, jolloin ei tarvitse ajatella työn tai muiden asioiden puolesta tulevaa tai mennyttä.
Tämä aika löytyy usein aamuisin, iltaisin…tai yleisesti silloin kun teen sen ajan itselleni. Se ei vaadi päivältäni kuin silloin tällöin muutamam minuutin keskittyä ja koittaa olla ajattelematta. Keskittyä täydellisesti hetkeen ja rauhaan. Rauhoittaa itseni.

Näin pystyn luomaan rauhaa!

Sellaista joka tarttuu kaikkeen ympärille olevaan. Sellaista, jonka muutkin eläimet aistii.

Tätä tekemällä ei tarvitse lähteä sotaan rauhan puolesta. Sodan voi käydä joka päivä itsensä kanssa, pieninä hetkinä yrittämällä sulkea sotia aiheuttavan alkutekijän, ihmismielen!

Heräsin kirjoittamaan tätä keskellä yötä oman henkisen kaaoksen keskellä, kaiken rauhan vallitessa ympärillä. Nyt olen purkanut tämän, ottanut aikani, keskittynyt ja koskettanut rauhaa. Voin nukahtaa. Hyvää yötä ja kaikkea hyvää öihinne ja päiviinne!

Rauhalla ja rakkaudella,

– Kapteeni Puttonen –
Säähavainnot: tyyntä