"Loading..."

Kapteenin lokikirja

fullsizerender

Kelasin, et mitäs jos helvetti ois täällä

”Voi helvetti sentään”, sanoo niin moni meistä asioiden loksahdellessa päin helvettiä. Mutta mikä oikeastaan on helvetti?

Oma isäni sanoi taannoin: ”Tekisis välil jonku vähä ilosemma laulu”. Mietin isäni kommenttia jälkeenpäin, ja tajusin itseasiassa tekeväni nykyään positiivisempia lauluja. Siihen on vaikuttanut tietenkin moni seikka omassa elämässä, mutta etenkin sen tilastollisen faktan tajuaminen, että elämme tällä hetkellä aikaa jolloin ihmiskunnan historiassa ihmisellä on turvallisinta olla elossa. Se, että voiko elossa oleva ihminen hyvin, onkin sitten aivan oma lukunsa.

Erilaiset vanhat kirjat, eeppiset teokset ja pelottelusadut kertovat monenlaisia kuvauksia helvetistä. On kuumaa, ahdistusta, kärsimystä ja vielä kaiken lisäksi koko kuuma paketti on monissa tarinoissa ikuista. Mutta eivätkös nämä adjektiivit toteudu monelle meistä ihan tavallisessa arkisessa elämässä tavalla tai toisella? Onko helvetti siis täällä?….kunhan kelailen.

”Helvetti on paikka tai tila, johon ihminen mo­nien uskontojen mukaan saattaa kuolemansa jälkeen joutua rikkomustensa vuoksi.[1] Suoran aikakäsityksen uskonnoissa, kuten kristinuskossa ja islamissa, helvetti on yleensä ikuinen. Vastaavasti kiertävän aikakäsityksen uskonnoissa, kuten buddhalaisuudessa, helvetti on väliaikainen paikka ennen jälleensyntymistä.” (Wikipedia)

Näin kertoo meille Wikipedia, mutta silti helvetti-käsitteen sisältö jää minulle edelleen epäselväksi, vaikkakin sitä joka puolella niin antaumuksella viljellään, ja itsekin kyseistä sanaa välillä kylvän. Jopa lauluni nimessä käytän.

Koska eri uskonnoissakin on hyvin erilaisia käsityksiä helvetistä, niin miten voin olla varma mitä se tarkoittaa kun kaikki puhuu vähän eri asiasta. Ateistille se on vain sana muiden joukossa jolla pystyy painottamaan tunnelatauksella maustettua lausetta, ja tietyille uskossa eläville ihmisille se on pelottavinta mitä odottaa saattaa kun Lucifer ikuisella liekillä polttaa berberiä hamaan loputtomaan loppuun, eli ikuisuuteen asti. Miten voin siis olla varma mitä tarkoitan kun sanon, että helvetin huono meininki. En olekaan. En minä tiedä mitä on helvetti, saatikka onko siellä helvetin hyvä vai huono meininki.

Kirjoitin kuitenkin laulun ”Kelaa, jos helvetti ois täällä!” aika tarkkaan kaksi vuotta sitten maailmanahdistuspäissäni tietämättä yhtään mitä helvetti tarkoittaa. Jotenkin minusta tuntui oikealta käyttää sanaa helvetti kuvaamaan äärimmäisen huonoa meininkiä, jota koin maailman pitävän yllään meidän ihmisten toimesta.

Nyttemmin olen oppinut ajattelemaan maailmasta paljon kauniimmin. Täällä oleminen ja tänne syntyminen on suuremmoinen lahja, jota jokaisen pitäisi mielestäni kunnioittaa; On sitten kyse omasta tai toisen ihmisen elämästä.

Joidenkin ihmisten helvetti on toisen autuus, ja päinvastoin. Otetaan esimerkiksi ihminen joka saa elinvoimansa toisten kärsimyksestä ja mokailuista. ”Miten joku ihminen voi olla niin sairas, että nauttii toisen kärsimyksestä”, sanoo hurskastelija, joka ei elämässään saa aikaan yhtään virhettä vaikka yrittäisikin. Varmaa on, että nämä kaksi ihmistyyppiä, kusipää ja hurskastelija ajattelevat toisiensa elämästä ja ajatuksista kutakuinkin helvetillisin sanakääntein: ”Jos olisin tuollainen, elämäni olisi yhtä helvettiä”. Mutta onko se näinkään?

Ei kumpikaan edellä mainituista esimerkeistä varmaankaan ajattele oman elämänsä olevan helvettiä, mutta toisen eriävä maailmankatsomus on suoraan helvetistä mukaan tarttunutta saastetta josta maailma tulisi kitkeä jotta täällä olisi parempi elää.

Kumpikin on omasta mielestään oikessa, ja kumpikin esimerkki on mielestäni yhtä lailla väärässä. Eihän kukaan meistä voi tuomita toista helvettiin, sen teemme jokainen itse, epäonnistumalla. ”Pyhät” kirjat neuvovat olemaan tekemättä tiettyjä virheitä elämässä, jotta helvetiltä säästyttäisiin ja taivasten valtakunta tulkoon tykö.

Mutta miksi siten niin monesti nautimme kun toinen ihminen tuomitsee itsensä helvettiin tekemällä virheen?

Taannoin yksi kollegani veti metukkaa, kärysi ratista ja ihmiset saivat taas mielenkiintoista puhuttavaa. Voi sitä oikeiden mielipiteiden määrää, joka kohtasi sosiaalisen median ja lehtien kommenttiosiot kun julkisuuden henkilö mokasi. Kaiken kansan tuntema. Ei omat huumepäissään (lue: viinapäissään) tehdyt virheet olekaan enää menolippuja helvettiin koska julkkis veti piriä. Toisen ihmisen henkilökohtainen helvetti oikeuttaa omat teot vähintäänkin ihan OK tempauksiksi kun suurella väkijoukolla lynkataan yksi lakia rikkonut julkisuuden henkilö. Näinkö säästymme omalta henkilökohtaiselta helvetiltämme?

Entäpä sodat? Erinäisten poliittisten syiden ja päätösten johdosta lapasesta lähteneet sodat tekevät kauniista maaperästämme kirjaimellisesti maanpäällisen helvetin jos uskonnon oppikirjoihin on uskomista; Kärsimys ei lopu ja se tuntuu ikuisuudelta. Niin monet ihmiset maapallolla tälläkin hetkellä syntyvät ja kuolevat sotaan. He eivät koskaan koe millaista on kun ei ole pommeista johtuvaa kuumuutta, pelkoa, vihaa ja ahdistusta. Jollei se ole helvettiä, ja varsinkin aivan päin helvettiä, niin mikä sitten?

Ja samalla kun joku syntyy ja kuolee sodassa kärsien koko elämänsä ajan, saattaa samaan aikaan sodan ansiosta käärityillä masseilla joku elellä vailla huolen häivää jopa taivasten valtakunnalta näyttävässä paratiisissa. Eli näin ollen toisen helvetti on toisen taivas. Miksei kummatkin voisi olla maan pinnalla? Siinä keskellä. Ei alhaalla kaiken paskan keskellä, eikä myöskään marmoriportaiden yläpäässä kullatulla valtaistuimellaan. Miksi meidän on niin vaikea palata maan pinnalle vaikka siitä ainakin minua monseti muistutetaan: ”Oisko Putto aika palata maan pinnalle?”

Helvetistä käsin kipuaminen on varmasti niin helvetin raskasta kun jokainen askel on kärsimys, ja taivasten kimalluksesta laskeutuminen tuntuu tietenkin järjettömältä, koska tämän jälkeen tulisi alentua tasolta jonka on kerran saavuttanut; Lieneekö tässä syy? Ja molempien ääripäiden toiminta kuitenkin tukee toinen toisiaan. Helvetin sairasta ja sairaan helvetillistä toimintaa sanoisin.

Tämä kaikki kirjoittamani saattaa hyvinkin olla oman pienen pääni järjetöntä yksinpuhelua, merkityksetöntä dadaa kellekään muulle, mutta olen silti tullut tämän lyhyen tekstin pätkän kirjoittamisen aikana jonkun näköiseen välilopputulokseen käsitteestä helvetti: ”Helvetti on ihmismielen aiheuttama tila, josta meidän tulisi auttaa toisemme pois, ei potkia takaisin”. (Kapteeni Puttonen, oman pienen elämänsä markan filosofi)

Jos joku tästä lähtien sanoo minulle, että: ”Painu helvettiin siitä”, niin minähän menen, mutta en siksi että tykkäisin kuumasta, vaan siksi että haluan yrittää hakea edes yhden sieltä pois, keskelle, takaisin maan pinnalle.

 

Pelkällä rakkaudella,

Kapteeni Puttonen

 

Säähavainnot: Helvetin kuuma päivä!